Imatran Voimistelijoissa iloitaan, kun lasten ja nuorten harrastusten rajoitukset höllentyvät viimein

5.5.2021

Erika Järveläinen (vas.), Ria Evälahti, Iisa Peltonen, Kerttu Tamski ja Eerika Karjalainen pääsivät saliin pitkän etäharjoittelun jälkeen. IMATRAN VOIMISTELIJAT/IRINA KHARTIIAN
Erika Järveläinen (vas.), Ria Evälahti, Iisa Peltonen, Kerttu Tamski ja Eerika Karjalainen pääsivät saliin pitkän etäharjoittelun jälkeen. IMATRAN VOIMISTELIJAT/IRINA KHARTIIAN
Ilona Huikko (vas.), Viivi Savolainen, Eva Rodokhlebova, Emilia Berkozova, Milana Räsänen ja Lilia Villa ovat harjoitelleet pienryhmissä ja osallistuneet etäkisoihin kevään aikana. IMATRAN VOIMISTELIJAT/IRINA KHARTIIAN
Ilona Huikko (vas.), Viivi Savolainen, Eva Rodokhlebova, Emilia Berkozova, Milana Räsänen ja Lilia Villa ovat harjoitelleet pienryhmissä ja osallistuneet etäkisoihin kevään aikana. IMATRAN VOIMISTELIJAT/IRINA KHARTIIAN

Isommatkin tytöt pääsevät harjoittelemaan saliin lähes 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Etäkisat ovat korona-ajan ilmiö, joka on saattanut tulla jäädäkseen. / UUTISVUOKSI 5.5.2021

https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/4134386

 

Online-kilpailuja, treeniä maskit kasvoilla ja huolta tulevasta. Ainakin niistä on Imatran Voimistelijoiden viimeisin vuosi ollut tehty.

Seuran puheenjohtaja Juha Huikko sanoo, että juuri tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä.

– Fiilikset ovat hyvät, kun isommatkin tytöt valmennusryhmistä pääsevät nyt saliin lasten harrastuksia koskevien koronarajoitusten höllentyessä. Lähes 2,5 kuukautta tässä menikin niin, että he treenasivat etänä ja ulkona.

Nuoremmat voimistelijat pääsivät harjoittelemaan sisälle jo aiemmin, mutta ryhmäkokojen rajoitus toi omat haasteensa.

– Kun porukkaa piti jakaa useampiin pieniin ryhmiin, harjoitusten määrä kasvoi. Tämä tarkoitti sitä, että yksittäisen harrastajan tuntimäärä laski, jotta kaikki pääsivät ylipäätään treenaamaan, Huikko selvittää.

Voimistelijoiden kisakausi on edelleen kesken. Online-kisat ovat olleet koronavuoden uusi juttu, ja Huikko uskoo menettelytavan tulleen ainakin osittain jäädäkseen.

– Tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että ulkomaalaisiin kisoihin pääsee mukaan pelkällä osallistumismaksulla. Ja on meille sieltä menestystäkin tullut!

Online-kisat tarkoittavat käytännössä sitä, että valmentaja kuvaa kotisalissa voimistelijan kisasuorituksen. Tallenne lähetetään tuomareiden arvioitavaksi.

– Tämä on tuonut mukanaan vähän teknisiä ongelmia, kun esimerkiksi kuvataan kännykkäkameralla. Isommilla seuroilla voi olla omat kuvaajat ja aivan eri tason kalusto, mutta suoritukset ovat kuitenkin se, mikä ratkaisee. Nettikisat ovat hyviä, mutta eivät ne tavallista kisatapahtumaa korvaa. Paljon tekemisen riemua jää puuttumaan.

Huikko kertoo, että Imatran Voimistelijoiden piti järjestää kotikisat maaliskuussa. Sen jälkeen ne siirrettiin toukokuun puoliväliin.

– Kun kävi selväksi, että livenä kisoja ei voi järjestää, jouduimme luopumaan niistä kokonaan. Resurssimme eivät riitä online-kisojen järjestämiseen. Tämä on meille suuri tulonmenetys, Huikko harmittelee.

Viimeisintä vuotta Imatran Voimistelijoiden puheenjohtaja luonnehtii taloudellisessa mielessä katastrofiksi.

– Meillä meni viime kevät jo pitkälti plörinäksi, samoin viime syksy ja tämä kevät. Koko korona-aikana olemme järjestäneet yhdet kisat, kun tapahtumia on normaalisti 5–6 per kausi, mukaan lukien joulu- ja kevätnäytökset, jotka ovat monelle kauden huipennus. Sponsoritulojen keräys on hankalaa, eikä pääsylippujen myynnistä tai oheistuotteista saa tuloja, Huikko kertoo.

Vaikka lasten ja nuorten harrastuksissa ollaan juuri palaamassa normaaliin, Huikkoa mietityttää jo syksy.

– Suuri kysymys on se, kuinka paljon eri lajeille löytyy harrastajia poikkeusajan jälkeen. Etenkin huolettavat ne nuoret, joilla harrastaminen on ollut jo tähän mennessä kiikun kaakun. Tämä tulee näkymään Cittarin kulmalla, Huikko pelkää.

Hän sanoo, että pelkkä harjoittelu ei riitä motivoimaan kaikkia harrastajia.

– Mielenkiinto ei pysy yllä, kun ei ole kisoja tai mitään tapahtumia.

Toinen kysymysmerkki on Huikon mukaan se, mitä lasten ja nuorten vanhemmat tällä hetkellä ajattelevat.

– Vanhemmat miettivät, että lähdetäänkö lapsia enää viemään kaikkiin "rientoihin". Perheissä on ehkä totuttu siihen, että koko ajan ei olla menossa.

Sama dilemma koskee Huikon mukaan tulevaisuudessa myös tapahtumia.

– Ihmiset sanovat ikävöivänsä tapahtumia, mutta toisaalta on saatettu todeta, että kyllähän tässä pärjää ilmankin. Aika näyttää, kuinka käy.

Uutisvuoksi haastatteli viime viikolla Imatran Urheilijoiden, IPS:n ja IPV:n edustajia, jotka kaikki näkivät eri lajien seurojen yhdistymisen tulevaisuuden mahdollisuutena.

Juha Huikko on ehdottomasti sitä mieltä, että seuroja pitää yhdistää.

– Esimerkiksi meillä se porukka, joka pyörittää seuraa, on todella pieni. Jos oma lapsi lopettaa harrastuksen, se tarkoittaa sitä, että myös vanhemmat menevät mukana. Jos seura olisi suuri, sillä voisi olla muutama palkattu työntekijä hoitamassa seuran asioita. Nyt ne hoidetaan meilläkin omien siviilitöiden ohella.

– Ainoa palkattu työntekijä seurassamme on valmentaja, ja hänen tehtävänsä on valmentaa.